Kanadanhanhi

Loppukesän kanadanhanhiporukka Puujärvellä. 

Kevään aikaisin havainto: 8.4.2014 (3 lintua)
Syksyn viimeisin havainto: 11.11.2007 (2 lintua)
Suurin määrä: 45 lintua 13.9.2007

Kuten laulujoutsen, kevään ensimmäiset kanadanhanhet saapuvat lumesta vapaille pelloille ennen Puujärven vapautumista. Karjalohjalla aikaisimmat kanadanhanhet on nähty keväisin maaliskuun viimeisinä päivinä Puhdistamon pelloilla. Kanadanhanhi pesii Puujärven vesilintulaskennan alueella noin 10 parin voimin. Kanukki on aikainen pesijä ja toukokuun alun lintulaskennoissa joidenkin parien poikaset ovat olleet jo kuoriutuneet. 

Syyshavainnointi on Puujärvellä selvästi ollut vähäistä eikä Tiirasta saa kovin kattavaa kuvaa kanadanhanhen syysesiintymisestä Puujärvellä. Karjalohjan puhdistamon pellolla nähdään syksyisin enemmän kanukkeja kuin Puujärvellä, suurin puhdistamon parvi on ollut 122 lintua (14.8.2017). 

Kanadanhanhi on Suomessa uudistulokas, ja se on levinnyt Eurooppaan ja Suomeen ihmisen avittamana. Ensimmäinen kanukki havaittiin Suomessa 1955. Suomalainen kanadanhanhipopulaatio sai kunnolla alkunsa vasta 1970, jolloin hanhia istutettiin varsinkin Turun ja Rauman seuduille (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kanadanhanhi). Nykyisin kanadanhi lienee Suomen yleisin hanhilaji. Kanta oli 2000-luvun lopussa 7 000-8 000 paria (https://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/kanadanhanhi). Kanta on tuon jälkeen kasvanut edelleen, joten nykykanta voi olla 2000-luvun lopun tilanteeseen verrattuna 2-3-kertainen.

Kanukki ei ole saanut aikaan samanlaista mielipidekuohuntaa kuin lähisukulaisensa valkoposkihanhi, jonka senkin Suomeen levittäytymisessä on ihmisellä ollut osuutensa. Kanukin kohdalla vaatimattomampi mediahuomio johtunee siitä, että se ei esiinny ihan samalla tavalla ihmisen lähipiirissä kuin valkkari. Kanukkia voi pitää aika haitattomana uudistulokkaana, se ei vie tilaa miltään alkuperäislajilta ja ihmiselle suurin haitta tulee sen tuottamista jätöksistä. Muille vesilinnuille kanukista voi olla jopa hyötyä, sillä sen läsnäolo pitää osan pedoista loitolla (https://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/suomen-luonnon-maahanmuuttajat-kanadanhanhi/).

Kanadanhanhi on Tiiran mukaan havaittu Puujärvellä ensimmäisen kerran 10.6.2000. Ensimmäinen pesintää viittaava havainto on Tiiran mukaan kesäkuulta 2002, mutta ei olisi kummoinenkaan yllätys, jos hanhi olisi pesinyt Puurvellä jo ennen tuota. Pesät on varsin helppo huomata veneestä käsin, hautova emo ei ole välttämättä kovin hyvin pesineen piilossa ja toinen emolintu päivystää pesän lähistöllä. Kanukki muuttuu vielä helpommin huomattavaksi ja kuultavaksi, kun se poikasten kuoriuduttua liikkeelle. Poikueet lyöttäytyvät yhteen, joten loppukesällä isoimmat järven parvet koostuvat useammista poikueista. Nämä parvet ovat varsin seurallisia ja oraalinen kommunikointi kuuluu tärkeänä osana kanukin sosiaalisiin menoihin. Kanukki on myös ihmisen suhteen luottavainen, joten se tulee monesti hyvin lähelle järven rantojen kesäasukkaita. Luottavaisuus on sikäli paradoksaalista, että kanukki on nykyisin riistalaji ja sen metsästys alkaa - kuten sorsillakin - 20.8. Pelloilta saa kanukkia ampua kuitenkin jo 10.8. alkaen (https://riista.fi/metsastys/metsastysajat/).

Valkoposkihanhia ei Puujärvellä ilmeisesti ole paikallisena tavattu, vaikka puhdistamon pelloilla niitä on oleillut. Syynä valkkarin puuttumiseen lienee sille sopivien ruoholaidunten puute (ks. https://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/valkoposkihanhi). Valkkari on toistaiseksi Suomessa pysytellyt lähinnä meren lähistöllä, mutta on leviämässä sisämaahan. Sisämaan järvistä se on pesinyt ainakin Lahden Vesijärvellä, Päijänteellä ja Oulujärvellä.