Joitain vuosia sitten mieliimme istutettiin sana fosforisieppari, kun laitteen kehittäjä luennoi siitä ja sen toiminnasta vuosikokouksessamme. Fosfori on sinilevän ruokaa. Siepparin on tarkoitus vähentää sitä. Tämä on vuonna 2025 valmistuneen fosforisiepparin tarina.

Seitsemällä vuosikymmenellä yhdistyksemme on tehnyt, tekee ja tulee tekemään työtä Puujärven ja Tesvärin vesien laadun säilyttämiseksi erinomaisena. Ensimmäinen iso konkreettinen suoritus järven suojelemiseksi oli matonpesupaikan rakennuttaminen ja sen luovuttaminen Karjalohjan kunnan haltuun. Vuosikymmeniä käytössä ollut matonpesupaikka on osaltaan tärkeä osa vesiensuojelua.

Reilu kolmekymmentä vuotta on kulunut siitä, kun toteutimme Luhjunojaan viisi laskeutusallasta, yhden ison, muut pieniä. Satakielikosteikko toteutettiin Luhjunojan suistoon Nummijärventien itäpuolelle vuonna 2021 ja sen toteutuksen jälkeisenä talvena teetettiin kaksitasouoma hidastamaan veden nousunopeutta Luhjunojan ylemmällä juoksulla. Luhjunoja on vesimäärältään ainoa merkittävä Puujärveen laskeva oja. Sen keskivirtaaman on sanottu olevan 80 l/s, ei kuulosta paljolta, mutta vuodessa se on noin 1/20 Puujärven vesimäärästä. Vuonna 2025 oli vuorossa fosforisiepparihanke.

Fosforisieppari ei kertaheitolla vähennä fosforipitoisuutta Puujärven vedessä, vaikutus näkyy pitkällä aikavälillä, hiljalleen. Sillä vähennetään Puujärveen tulevan fosforin ja sitä kautta sinilevän määrää. Runsaan veden aikana fosforisiepparin läpi virtaa enimmillään noin 400 l/s, loput menevät Luhjunojan nykyistä uomaa pitkin. 

Siepparin käyttöön meidän pitää totutella ja opetella se, että milloin se "pidetään päällä" ja milloin ei. "Päällä ollessaan" fosforisiepparin läpi virtaavaan veteen liukenee ferrisulfaattia, joka sitoo fosforia jopa 80%:sesti, laskeutusaltaassa syntyvä pysyvä sidos painuu hieman vettä raskaampana altaan pohjaan. Fosforisieppari on täysin riippumaton ulkopuolisesta energiasta. 

Miten se fosforisiepapri Luhjulle tuli?

Kesällä 2022 PVSY ry:n puheenjohtaja, Karoliina Junno-Huikari, julkilausui tavoitteemme fosforisiepparin saamiseksi Luhjunojaan. Tämä tapahtui ensimmäisessä muusikko Sami Yaffan ympärille rakennetussa hyäntekeväisyyskonsertissa. 

Syksyllä 2024 PVSY ry:n hallitus päätti toteuttaa historiamme kalleimman hankkeen, fosforisiepparin Luhjunojaan. Päätös pohjautui PVSY ry:n aiemman vuosikokouksen hankkimisen mahdollistavaan päätökseen. Hankkeen toteuttamiseksi hallituksemme nimesi Kalle Dahlbergin johtamaan projektiryhmää, jonka tehtävänä oli toteuttaa fosforisieppari Luhjunojaan. 

Projektiryhmän muut jäsenet ovat Pekka Koivukoski ja Olli Kilpinen. Ryhmä teki aluksi Luhjunojalle sekä sen yläjuoksulle muutamia maastokatselmuksia tulvivan marraskuun aikana. Niistä saadun tiedon perusteella valittiin fosforisiepparille ja sen tarvitsemalle laskeutusaltaalle paras paikka. Seuraavaksi hahmoteltiin ja merkittiin maastoon laskeutusaltaan muoto ja sijainti. 

Koko hankkeen avaintekijä on maanomistaja, Koukin tilan ja Majatalo Laiskanlinnan omistava Service Partner Oy. Aiemmin Satakielikosteikon ja nyt fosforisiepparin toteutuksista solmittiin sopimukset hyvin myönteisessä hengessä. Viranomaisiakin tuli kuulla hankkeen luvalliseksi saamiseksi. Laadimme myönteisen lausuntopyynnön Uudenmaan ELY-keskukselle, saimme siihen vastauksena myönteisen lausunnon. Olimme myös yhteydessä Lohjan kaupungin rakennusvalvontaan, joka ei asettanut hankkeen toteutukselle ehtoja, eikä edellyttänyt hankkeeltamme maisematyölupaa. Näiltä osin kaikki oli hyvin ja lähdimme hyvillä mielin joulun viettoon. 

ELY:ltä haettavaa rahoitusta varten laadimme asemapiirroksen ja pituus- ja poikkileikkaukset hankkeestamme sekä työselityksen ja kustannusarvion. Tämän sähköisen nipun liitimme rahoitushakemukseemme. Helmikuun alussa ELY-keskus pyysi muutamia lisätietoja, joihin vastaaminen oli helppoa. Tammikuussa talvi tuli ja talvi meni muutaman kerran, sama jatkui helmikuun alkupuolella, optimistisen toiveikkaasti uskoimme talven vielä routivan maan. Routa oli ehdoton edellytys työmme tekemiselle, roudaton maa on kelvoton kaivumaiden siirrolle läjitysalueelle. 

Rakennustyöt ja asennusvaihe

Helmikuun alussa aloimme valmistella maanrakennustöiden kilpailutusta, laadimme tarjouspyyntöasiakirjat ja lähetimme ne kolmelle paikalliselle urakoitsijalle. Urakoitsijoilta pyysimme, ei urakkahintaa, vaan konetöille tuntihintaa ja tarvikkeille yksikköhintaa. Toimiessaan tämä malli on tilaajalle edullinen, lasku kohdistuu tehtyihin tunteihin ja käytettyihin materiaaleihin, eikä urakoitsijan tarvitse arvioida tarjoukseensa yllätysten hintaa. Tilaajan, eli meidän, piti jo ennen työn aloitusta tietää tarkasti mitä, miten paljon ja miten kauan tehdään. Tässä me onnistuimme. 

Olimme raha-avustusta hakiessamme jo antaneet ELY:lle hankkeesta kustannusarvioin, jonka perusteella avustusta myönnetään. Kahdelta urakoitsijalta saimme tarjouksen, kolmannella ei ollut hankkeeseen sopivaa kuljetuskalustoa. Tarjousvertailun tuloksena valitsimme 17. helmikuuta tarjouspyyntöä täysin vastaavan tarjouksen, joka oli myös edullisin. 

Routa tuli tarjousten avaamisviikolla. Valitun urakoitsijan kanssa seurattiin jännityksellä säätiedotuksia ja ennusteita. Lopputuloksena päädyimme pienellä riskillä aloittamaan laskeutusaltaan kaivamisen lauantaina 22. helmikuuta. Valmista siltä osin tuli kolmessa päivässä ja maamassoja siirrettiin luokkaa 1500 m3. 

Teimme kaikki kaivutyöt kuivatöinä, näin estimme erittäin savisen veden virtaamisen Satakielikosteikkoon ja edelleen Puujärveen. Missään vaiheessa työn aikana emme estäneet Luhjunojan luontaista virtausta. Itse fosforisieppari toimitettiin Virroilta Luhjuun maaliskuun alkupäivinä. 

Fosforisiepparin asennus paikalleen, talkoolaisen korvaamattoman avun turvin, tapahtui maaliskuun toisena viikonloppuna. Asennuksen jälkeen osa Luhjunojan vedestä alkoi virrata fosforisiepparin läpi täyttäen laskeutusaltaan, ei kuitenkaan vielä Satakielikosteikkoon, eikä edelleen Puujärveen.

Seuraavaksi aamuksi ruskeanharmaa, savinen vesi laskeutusaltaassa oli kirkastunut läpinäkyväksi Luhjun vedeksi. Tilanteen näin ollen, saatoimme avata purku-uoman laskeutusaltaasta Satakielikosteikkoon. Avattuun uomaan siroteltiin Nordkalk Oy:n lahjoittamaa kalkkikivilouhosta kompensoimaan ferrisulfaatin aiheuttamaa pientä pH:n laskua. 

Uudenmaan ELY-keskus teki 12. maaliskuuta, hankkeen ollessa lähes kokonaan toteutettu, toivotun 80%:n avustuspäätöksen hakemuksessamme kustannusarvioista. Kirsikkana kakun päälle maaliskuun 18. päivä valmistui laskutusaltaan ohittava kalauoma, jota kautta kalat ohittavat laskeutusaltaan. Näin varmistamme kalojen kudun jatkumisen Luhjunojassa. 

PVSY ry:n tulee vielä vesinäyttein hankkia riittävä kokemusperäinen osaaminen kulloistenkin olosuhteiden vaikutuksesta veden fosforipitoisuuteen. Tilanteet tulevat tässä ja nyt, silloin ei enää ole aikaa vesinäytteisiin. Meidän tulee oppia tietämään se, milloin fosforisieppari on syytä pitää "päällä" ja milloin ei. Puhtaaseen veteen ei ferrisulfaattia kannata tuhlata. Esimerkiksi lumien sulamisvesi ei sisällä fosforia. Toisaalla vesisade sulaan, kasvipeitteettömään maahan lienee se toinen ääripää. 

Siepparin käyttöönotto ja vesinäytteet 

Siepparin käyttöönotto viivästyi sateisen kesän vuoksi muutamalla kuukaudella, sillä emme halunneet kulkea märän niityn yli raskaalla koneella jättäen syviä jälkiä. Syyskuun alussa sieppariin laitettiin viimein jännityksellä ensimmäinen ferrisulfaatti-satsi. Ferrisulfaatin "lataaminen" onnistui helposti ja ilman ongelmia. Sitten alkoi siepparin "virittäminen", jotta saadaan ferrisulfaattia annosteltua optimimäärä. 

Virittäminen jatkuu vielä jonkin aikaa. Ensimmäiset vesinäytteet otettiin reilu kuukausi käyttöönoton jälkeen. Laite näyttää toimivan, liukoisen fosforin pitoisuus laski noin viidenneksellä. Pitoisuuden odotetaan jatkavan laskua vielä Satakielikosteikossa eli Luhjun suistoalueessa ennen Puujärveen tuloa. Seuraamme myös pH:n muutosta siepparin molemmin puolin omalla mittarilla. Vuonna 2025 olemme itse ottaneet näytteitä pääasiassa siepparin toimintaa seuraten, jatkossa näytteitä on tarkoitus ottaa laajemmin Puujärvestä ja Tesväristä.

Miten onnistuimme?

Hanke pysyi hyvin talousarviossa. Työt saatiin tehtyä arvioidussa ajassa. Talkoissa oli riittävästi henkilöitä! Eihän me PVSY ry:n väki yksin oltaisi saatu Luhjussa aikaiseksi mitään ilman valittua urakoitsijaa. Pyykkiä meille itsekullekin tuli vaatteiden ja jalkineiden muodossa ihan kiitettävästi. Varsinkin, kun kovin odotettu routa maaliskuun alkupuolella suli ja, työmaa-alue oli joko savivelliä tai sitkeää, saappaat imevää savea. Säiden ja sitä kautta aikataulun kohdalla meillä oli erinomaisen hyvä tuuri, routa tuli ja riitti "sopivasti" meille! 

Varauduimme hakemusta tehdessämme myös siihen, että hanke joudutaan säiden vuoksi siirtämään talvelle 2025/2026. Kaikki tehty työ, urakoitsijan osuutta lukuunottamatta, on tehty talkoilla. Talkootunteja tehtiin yhteensä 240,5 arvioidusta 250 tunnista. Jäljellä on vielä fosforisiepparin tarkoituksenmukaisen käytön opettelu. 

Puujärvi kiittää! 

Projektiryhmä