Oja vai puro?

Luhju-hankkeessa on pohdittu, että jos ojan vesi saataisiin kirkkaammaksi, niin pitäisikö ryhtyäkin puhumaan Luhjunpurosta Luhjunojan sijaan. Tälläkin asialla on puolensa, kertoo netti! Alla muutamia muistiinpanoja aiheesta.

Sanojen puro ja oja määritelmiä

Puro on virtaavan veden vesistö, jossa ei voi kulkea soutamalla ja jonka virtaama on pienempi kuin kaksi kuutiometriä sekunnissa (Suomen vesilaki vuodelta 1961).

Puro on jokea pienempi virtaavan veden vesistö, jonka valuma-alue on alle 100 km² (Suomen vesilaki vuodelta 2011).

Puro on virtaukseltaan jokea vähäisempi luonnon muovaama uoma, jossa vesi virtaa paikasta toiseen (Wiki)

Purot ja norot pieniä virtaavia vesiä, jotka sijaitsevat valuma-alueen latvaosissa.

Puro on kapeassa luonnonuomassa tavallinen, tavallisesti nopeasti liikkuva vähäinen vesivirta (Sivistyssanakirja).

Oja on kaivettu ja puro on luonnonuoma .

Oja on maahan kaivettu ura. Yleensä sen tarkoitus on johtaa vettä. Pyrkimyksenä on joko tietyn maa-alueen kuivattaminen tai kasteleminen (Wiki).

Oja on veden tai yleensä liian kosteuden poistamiseksi maahan kaivettu uoma (Sivistyssanakirja).

Yleensä purossa edellytetään olevan koko ajan virtaavaa vettä. Oja on monesti kaivettu (perattu, oikaistu, padottu,...) ja voi olla tyhjäkin. Monesti oja on suora, puro mutkittelee (meanderoi).

Sana puro on yleisempi itämurteissa, oja taas lännessä. Etelä-Pohjanmaalla on käytetty nimitystä "Luoma", joka viitannee luonnon muovaamaan?

Yhdyssanoja (oja vai puro)

• avo-oja, salaoja, sarkaoja, pelto-oja, valtaoja, runko-oja, kaapelioja, katuoja, kuivatusoja, laskuoja, oja-aura, tunturipuro, vuoripuro, luonnonpuro, purosammal, purokatka, ...

Salaojat yleistyvät. Salapuroista vähemmän puhutaan - olisivatko ne kaivonkatsojien kaipaamia vesisuonia?

Luhjunoja on toki alun perin harjujen väliin luonnon muovaama vesistö, joka kerää vettä Puujärveen. Mutta vuosisatojen varrella Luhjunojaa on kyllä merkittävästi muotoiltu vastaamaan paremmin viljelyn tarpeita.

Osana vesiensuojelua tehtävissä purojen kunnostuksissa palautetaan vesi useimmiten virtaamaan luonnon muovaamiin vanhoihin uomiin. Mutta eivät kunnostetutkaan purot ole toki aina luonnon muovaamia, vaan virtaamaa on ohjattu eri paikkoihin, pohjaa muotoiltu ja maalajeja vaihdettu.

Luhju-hankkeen rakennuttamassa Satakielikosteikossa vettä palautettiin virtaamaan vanhaan uomaansa - oja muuttui puromaisemmaksi.

Kuva on otettu kesemmällä Satakielikosteikolta. Tätä kirjoittaessani ulkona pyryttää ja kameralla on turha yrittää saada minkäänlaista kuvaa.

Pekka Koivukoski